harppuuna

Unknown artist

fyysinen kuvaus: Pääluettelo: Sju långa kastspjut för säljagt. De röd- och svartmålade skaften, hvilka äro försedda med långa snören af senor och blåsor, för att hålla dem öfver vattnet, ha i gröfvre ändan ett hål, hvar den med hullingar utristade benspetsen instickes före vapnets använding. En dylik spets åtföljer skaftknippen. Färlings kat. 103. Seitsemän harppuunaa hylkeenpyyntiä varten, numeroitu 1–7. Kevyt havupuinen varsi, joka on läpileikkaukseltaan pyöreä ja kapenee selvästi toiseen päähän. Irrotettavat kärjet oli tehty luusta tai mursun syöksyhampaasta, toisessa reunassa oli tarttumaväkäset, ja kärjet asetettiin varteen tehtyyn loveen, jota vahvistettiin ohuella nauhalla. Harppuunat on maalattu koniagien tyyliin punaisella ja mustalla. Maalatut pilkut ovat omistajan tunnusmerkki. Jokaisessa harppuunassa on vahva palmikoitu jänneköysi, joka jakaantuu kahtia loppupäästä ja kumpikin pää kiinnittyy eri kohtaan varressa. Jänneköyden paksumpi pää on koristeltu yhteen punotuilla värillisillä langoilla, hiuksilla ja karibunkarvoilla. Keihäissä on jäljellä kelluke, joka on todennäköisesti tehty hylkeen vatsalaukusta. Kellukkeen suuosa on puuta, sen sulkijat puuttuvat. Harppuunat eroavat toisistaan lähinnä maalausten ja koristelun osalta, kahdessa harppuunassa (ilmeisesti VK97:5 ja 6) on saman omistajan tunnukset, ja saman omistajan merkit ovat myös harppuunassa VK98:5. Harppunoiden pituudet ovat 236–273 cm. Esinenumeron VK97 seitsemän harppuuna ja VK98:n kuusi harppuunaa ovat todennäköisesti sama 13 kpl hyljeharppuunanippu, joka mainitaan vuoden 1846 venäjänkielisen luettelon lopussa. Seven harpoon spears for seal hunting numbered 1–7. The spears have a lightweight, softwood shaft round in cross section and tapering heavily toward the end. The detachable spearheads were made of bone or walrus ivory, barbed on one side and were inserted into the socket at the harpoon’s narrow end. The spears have black and red painting typical to the Koniag. The painted dots are owner’s identification marks. Each spear has a strong braided sinew line cord divided into two narrower parts at the end, each fastened to a different spot on the shaft. The thick end of the line cord is decorated with colored threads, hairs, and caribou hairs twined into the weave. Attached to each spear there is a float probably made of a seal’s stomach. The float nozzles are of wood, the stoppers are missing. The seven spears differ mainly in painting and other details of decoration, two having the same owner’s identification marks (apparently VK97:5 and 6) which can also be found on harpoon VK98:5. Length of the shafts range from 236 cm to 273 cm. The spear VK97:1 mentioned in the main catalog has been misplaced and is probably one of the spears later renumbered as a museum find under VK5277:38–39. The seven harpoons under VK97 and the six harpoons under VK98 are most likely the same bundle of 13 harpoon spears mentioned in the 1846 Russian catalog.